Pekka Haavisto, kansanedustaja Maailma muuttuu kun sitä muutetaan.

Tiedustelulainsäädäntö ei ole läpihuutojuttu

Torstaina hallitus tekee esityksen eduskunnalle uudeksi tiedustelulainsäädännöksi. Siihen on nyt niputettu yhteen sotilas- ja siviilitiedustelu. Muutokset ovat niin merkittäviä, että ne edellyttävät myös perustuslain muuttamista. Tiedustelu kajoaa kansalaisten perusoikeuksiin.

Normaalissa perustuslainsäätämisjärjestyksessä eduskunta käsittelee sen tavallisen lain tapaan ja hyväksyy lakiehdotuksen tavallisella enemmistöllä lepäämään seuraavien eduskuntavaalien yli. Vaalien jälkeen lakiehdotus hyväksytään 2/3 enemmistöllä.  Perustuslakia voidaan muuttaa yhdessäkin eduskunnassa, jos muutos julistetaan 5/6 enemmistöllä kiireelliseksi. Tällöin perustuslain muutos voidaan hyväksyä samalla vaalikaudella.

Nyt hallitus esittää, että tiedustelulakien yhteydessä muutettaisiin perustuslakia kiireellisellä menettelyllä.

Asia ei ole ongelmaton. Lähtökohtaisesti kansalaiset omistavat oman yksityisyytensä, omat postinsa ja oman tietoliikenteensä. Ne eivät kuulu viranomaisille. Kokemus on myös osoittanut, että kun tietoa esimerkiksi rikostapausten yhteydessä kertyy viranomaisille, syntyy myös vuotoja. Uteliaisuus näyttää olevan inhimillinen piirre. Mitä vähemmän kontrollia ja seurantaa viranomaisiin kohdistuu, sitä enemmän riskejä on myös väärinkäytöksistä.

Tätä kansalaisnäkökulmaa vastaan täytyy punnita kahta argumenttia. Toinen on se, että nykytilanteessa tiedustelutoiminta – erityisesti sotilastiedustelu – tarvitsee selkeää lainsäädäntöä. Muuten tietojen keräämisessä ja vaihdannassa toisten maiden viranomaisten kanssa liikutaan harmailla alueilla.

Toinen argumentti on, että sekä siviili- että sotilaspuolella on syntynyt uusia uhkakuvia, joita vastaan tiedustelun välineet pitää olla kunnossa. Siviilipuolella esimerkkinä on terroritoiminta ja netin kautta tehtävä rikollisuus, sotilaspuolella erilaiset kyber- ja hybridiuhat, ”pienten vihreiden miesten” oletetut marssisuunnat ja tällaisiin operaatioihin liittyvä viestiliikenne, jota perinteinen tiedustelu ei aina tavoita.

Kansalaisen turvallisuuden näkökulmasta myös näillä asioilla on merkitystä.

Puolustusministeri Jussi Niinistö on nostanut esille, että hänen ministeriönsä osalta tarvitaan kolme lainsäädäntöuudistusta – sotilastiedustelulaki, rajoitukset maanhankintaan kriittisten kohteiden läheisyydessä sekä kaksoiskansalaisia koskevat rajoitukset puolustusvoimissa. Sotilastiedustelulakia ja maanhankintarajoituksia pidän perusteltuina, mutta kaksoiskansalaisia koskeva retoriikka ”viidennestä kolonnasta” on sopimatonta ja loukkaavaa. Turvallisuusselvitysten kautta voidaan varmasti asiat hoitaa huomattavasti kevyemmin ja ammattimaisemmin.

Sotilastiedustelu ei koske niinkään maan omia kansalaisia, vaan maan rajojen ulkopuolella tapahtuvaa eri organisaatioiden toimintaa. Siinä ei sen vuoksi ole niin paljon kysymys Suomen kansalaisten omasta oikeusturvasta. Olisin pitänyt viisaana, että sotilastiedustelu olisi tässä lakipaketissa erotettu omaksi kokonaisuudekseen, ja se olisi voinut edetä rivakammin.

Tiedustelun piiri laajenisi postilähetyksiin, verkon seuraamiseen, salasanojen murtamiseen ja oikeuteen tekeytyä toiseksi henkilöksi. Oikeusvaltiossa nämä ovat hyvin suuria oikeuksia viranomaiselle, ja vaikka toimet tarvitsevat joko käräjäoikeuden päätöksen tai viranomaisen sisäisen luvan, ei oikeusturvaa ole helppoa järjestää. Perättömiä ilmiantoja on käytetty ennenkin, ja tällaistenkin kautta voi viranomaisten valvontaverkkoon vaikuttaa.

Siviilitiedusteluun liittyy paljon kansalaisten oikeusturvaan kuuluvia kysymyksiä, ja kansalaisoikeuksien valvonta on järjestettävä uudella tavalla. Nyt ehdotetaan tiedusteluvaltuutettua, ja eduskunnan on myös järjestettävä oma seurantansa paremmin. Minusta olisi ollut parempi ajatus erottaa sotilas- ja siviilitiedustelu selkeästi toisistaan, ja antaa siviilitiedustelun käsittelylle kansalaisten oikeusturvan kannalta enemmän aikaa. Aikaa olisi tarvittu myös kansalaiskeskustelun käymiseen. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Juha Hämäläinen

Olet Pekka ainut tunnettu poliitikko, joka ymmärtää asian vakavuuden. Kiitos siitä.

Pitkä kommenttini on johdanto siihen miksi yksityisyydensuoja on vakava asia ja kuinka sen rikkominen on edistynyt USAssa. Se kertoo miksi myös Suomessa oltava tarkkana.

Mediamme, joka keskittyy mieluummin urheiluun, viihteeseen, Kardashianin takapuoleen ja toisarvoisiin julkkisuutisiin, on pitkään ollut hiljaa mm USAn harrastamasta kansalaistensa ja ulkomaiden urkinnasta.

Lyhyesti kerrottuna tilanne on seuraava. Useammat entiset USAn hallinnon tiedustelupalveluiden korkeat virkamiehet ovat haastaneet eri tavoin valtion oikeuteen sen määrättömistä perustuslain ja henkilöiden tietosuojan noudattamiseen liittyvistä vakavista ja pitkään jatkuneista rikoksista.

Vastaajina olleet tiedustelun ja armeijan johtajat sekä poliitikot presidenttejä myöten ovat jääneet kiinni toistuvista valheista, joissa peitelty urkinnan laajuutta. USA jatkaa kaiken internet- ja puhelinliikenteen seurantaa entiseen tapaan mm Edward Snowdenin ja muiden tekemien paljastusten jälkeen.

Eläkkeellä oleva NSAn tekninen johtaja William Binney kertoo USAn purkittavan kaiken internet-liikenteen ja datan sekä puhelut myös ulkomailta, koska USA hallitsee verkkoa. Samainen johtaja arvioi NSAn ja muiden 15 tunnetun urkintalaitoksen käyttäneen 1000 miljardia dollaria urkintajärjestelmiin.

Tietoa myös pakko-ostetaan tuhansilta yrityksiltä niiden asiakkaista. Noin 70.000 amerikkalaista yritystä on saanut vuosien mittaan NSL-kirjeen. National Security Letter pakottaa yrityksen luovuttamaan salaa ja jatkuvasti mm kaikki asiakastietonsa ja asiakkaiden datan. Yritys ei saa paljastaa tätä luovuttamista kenellekään vankilatuomion uhalla. Tietoa tuottavat myös USAlle suotuisat ulkovallat kansalaisistaan. Ehkä myös Suomi.

Urkinnan paljastajissa on alansa tekniikan ja byrokratian huippuja, he katsovat USAn ja sen kumppaneiden ohittaneen jo aikaa sitten Stasin tai KGBn harjoittaman kansalaisten valvonnan ja röyhkeyden tason ja laittomuuden. Urkintaa mukamas valvovat erikoistuomioistuinten tuomarit sallivat kaiken mitä urkkijat haluavat eli rikokset ns. laillistetaan tilauksesta.

Paljastajat vahvistavat, että USA pystyy manipuloimaan ketä tahansa yksilöä maailmassa hänestä saaduilla tiedoilla. Kiristyksellä voidaan ohjata niin ulkomaisia poliitikkoja kuin järjestöjen jäseniä sekä yritysten johtoa. Urkinnan laajuudella ei ole mitään tekemistä turvallisuusuhkien torjunnan kanssa.

Asiantuntijoiden mukaan ei urkinta ole minkään demokraattisen poliittisen elimen valvonnassa ollut koskaan eikä ole missään muuallakaan länsimaissa. Urkkijat valvovat itse itseään.

Nyt Suomen tiedustelulakien kiirehtimisen yhteydessä on oltava aikaa selvittää miten lakeihin myös liittyvä Suomen kansalaisten urkinta toteutuu ja se valvotaan. Kyse ei niissä ole valtuuksien laajentamisesta vain sotilas- ja ulkomaantiedusteluun. Olisi lapsellista uskoa, että meillä Suomessa ei olisi ajan mittaan tasan samaa vaaraa henkilöiden tietosuojan rajattomaan rikkomiseen kuin on USAssa, joka urkkii koko maailmaa.

Varoitus tulee kovaksikeitetyiltä henkilöiltä, jotka ovat itse olleet työikänsä toteuttamassa maailman suurinta isovelivalvoo-systeemiä maailman toiseksi suurimmassa ns. demokratiassa.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

"Mitä vähemmän kontrollia ja seurantaa viranomaisiin kohdistuu, sitä enemmän riskejä on myös väärinkäytöksistä."

Ja mitä enemmän kontrollia ja seurantaa siviileihin kohdistuu, sitä enemmän riskejä on myös väärinkäytöksistä. Suomen Poliisi esittää kaksi minuuttia:

https://www.youtube.com/watch?v=mS_I7AJwqsw

Mutta, kuten Haavisto kirjoittaa, viranomaiset tarvitsevat kuitenkin mahdollisuuden valvoa ja seurata henkilöitä joiden kohdalla tämä on turvallisuuden takia tarpeellista. Ei tosiaan mikään läpihuutojuttu.

Käyttäjän JuhaHakala kuva
Juha Hakala

Pieni sivuhuomautus: Huomasithan, että kirjesalaisuuden murtaminen ei viimeisimmässäkään julkaistussa luonnoksessa vaadi oikeuden päätöstä vaan siitä päättä SuPon päällystöön kuuluva henkilö, sotilaspuolella vastaavasti. Tästä ovat tiettävästi keskustelleet ennen viimeisimmän luonnoksen julkaisemista, mutta asia ei ole muuttunut.

Samuli Glöersen

ainakin tällä hetkellä on päivän selvää ettei Suomen poliisi ole lainkaan henkisesti tai käytännön tasolla valmiuksia vastaanottaa nyt kaavaillun lainsäädännön tuomia valtuuksia.

Katso nyt tämäkin visio olkoonkin että se on tarkoitettu (kauhukuvana) vanhemmille katsoa lasten nettikäytöksen perään.

Tämmöinen ei voi olla edes vitsi saatika visio tulevaisuuden poliisin tehtävistä tai valtuuksista.

http://paivanbyrokraatti.com/2018/01/25/1984/

Toimituksen poiminnat